Kyläkartanon tarina

Kuinka vanha koulu heräsi ruususen unesta

Tapionniemi, kylä jokien kainalossa, on vuosikymmenten ajan ollut paikka, jossa yhteisöllä on merkittävä rooli. Vaikka ajat muuttuivat ja haasteet kasvoivat, yksi käännekohta sytytti kylän sydämen uudestaan. Tämä on tarina sitkeistä kyläläisistä, jotka talkoohengessä ja yhteisön voimalla loivat uudelleen paikan, joka on kylän sydän ja ylpeyden aihe.

Unelmasta tavoitteeksi

Tapionniemen kyläkoulu rakennettiin 1930-luvun alussa ja se toimi vuosikymmenten ajan kylän lasten oppimisen kehtona. Kuitenkin 1997 koulu lakkautettiin, minkä seurauksena kylä tuntui hetkeksi pysähtyvän. 

Hetken aikaa kyläläiset saivat käyttää koulua tapaamispaikkana, mutta lopulta kaupunki teki päätöksen vuokrata tilat paikalliselle matkailuyrittäjälle. Vuosien aikana koulun pihaa ja rakennusta koeteltiin. Puita kaadettiin, ja kyläläisten huoli kasvoi: mitä tälle rakkaalle rakennukselle tapahtuisi? Lopulta vuokrasopimus purettiin, ja punainen hirsirakennus hiljeni. Kyläkoulu vaipui "Ruususen uneen", kuten kylällä sanotaan. 

Kun koulu suljettiin, menetimme paljon muutakin kuin oppimispaikan. Se oli kokoontumispaikka, jossa järjestettiin muun muassa hirvipeijaiset ja jossa kylän ihmiset tapasivat toisensa. Sen hiljentyessä koko kylä hiljeni", kertoo Marjatta Pekkarinen, yksi kyläseuran avainhenkilöistä.

Seitsemän vuotta sitten Marjatta jäi eläkkeelle, mutta perinteisiä eläkepäiviä hän ei aikonut viettää. Kutsumus oli liian vahva. Nyt oli vanhan koulun aika. Hän haki rahoitusta koulun uudelle alulle ja kokosi kylän vapaaehtoiset yhteen. Ihmiset saivat kertoa, miten voisivat auttaa, ja yksi heistä, Tapani, ilmoittautui kaikkeen: maalaamiseen, keittiötöihin, siivoukseen, kaikkeen mitä vanha rakennus tarvitsi. Lopulta innostuneet kyläläiset kokoontuivat yhteen, ja ohikulkijat saivat nähdä, kuinka punaisen talon savupiipusta nousi taas elämän merkki.

Anna-Liisa muistelee, kuinka jokainen oli vuorollaan vastuullaan rakennuksen lämpenemisestä. Talven kylmyys hengitti sisään hirsien välistä, mutta me kannoimme puita ylläkertaan, lämmitimme lähes kymmentä uunia, eikä ollut päivää, jolloin liekki ei olisi leimunnut. Jokainen halko, jokainen hehkuva hiillos oli merkki yhteisestä tahdosta ja uskosta siihen, että yhdessä voimme saada aikaan mitä tahansa. Tapionniemen tuvissa ei vain lämmitetty huoneita, siellä syttyi jotain suurempaan.

Avaimet ja talkoohenki

Kesäkuussa 2017 Tapionniemen kyläseura sai hallintaansa koulun yhden euron kauppahinnalla Kemijärven kaupungilta. Pian avainten saannin jälkeen kyläläiset tarttuivat toimeen. Moottorisahat ja raivaustyökalut lauloivat, kun piha siistittiin.  Sisällä talkoolaiset pyyhkivät vuosien tomut, tyhjensivät läjättäin roskia ja valmistelivat tiloja uutta elämää varten.

Koulun pahasti vuotaneet putkistot uusittiin ja vesivahingot korjattiin kaupungin tuella. Talkoohengessä kyläläiset kunnostivat ikkunoita, maalasivat seiniä, valmistelivat rakennusta kyläkartanoksi. Tässä vaiheessa nousi esiin Tapionniemen yhteisön voima: ammattitaitoiset kirvesmiehet, muuratit, kokit ja maalarit yhdistivät taitona yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kyläläiset olivat valmiina tekemään kaikkensa yhteisen hyvän vuoksi.

Toiminnan sydän

Syksyllä 2017 koulurakennus nimettiin virallisesti Tapionniemen kyläkartanoksi. Leader-rahoituksen turvin rakennukseen saatiin uudet ikkunat, keittiökoneet, ilmalämpöpumput ja aurinkopaneelit. Yläkertaan remontoitiin kolme huonetta ja keittiö, jotka nyt toimivat majoitustiloina. Majoittujat ympäri maailmaa saapuvat nauttimaan kyläkartanosta ja sen tunnelmasta.

Kyläkartanon tiloissa alettiin järjestämään viikottaisia lounaita, kylän asukkaat tapasivat ja nauttivat lämpimän ruoan yhteisen pöydän äärellä. Lounaista tuli nopeasti viikon kohokohta. Perinteet herätettiin eloon: Kemijoen kalat päätyivät kyläläisten lautasille, ja tarvittaessa kartano toimitti ruokaa niille, jotka eivät päässeet paikalle.

Täällä ihmiset voivat taas tavata toisensa, jakaa kuulumisia ja pyytää apua tarvittaessa. Se on yksinkertainen mutta tehokas tapa pitää yhteisöä koossa. Kartanosta löytyy mahdollisuudet auttaa, aina silloin kuin apua tarvitaan. 

Uusi elämä kylälle

Kyläkartanon toiminta on tuonut Tapionniemeen uutta elämää. Rakennuksen tiloissa kokoontuvat nyt kansalaisopiston kurssit, käsityöpajat, liikuntaryhmät ja karaokekerhot. Kesäkahvila houkuttelee matkailijoita, ja tapahtumat, kuten "Onnellisten hiihdot" ja kauneimmat joululaulut, tuovat kylän yhteen.

Keltaiset liivit, niistä tekijät tunnetaan. Luomme tapahtumia täydellä sydämellä. Asukkaat muistelee jouluruokaa, kun oven takana oli porukkaa jonoksi asti. 

Uusia asukkaita on muuttanut kylään, ja erityisesti lapsiperheet ovat löytäneet paikkansa Tapionniemestä. Viimeisen vuoden aikana kylään on syntynyt kolme vauvaa, ja uusien perheiden myötä kylän elämään on tullut uusia tuulia. 

Tälläiset projektit herättävät kiinnostusta myös muualla. Monet entiset kyläläiset ovat palanneet vierailemaan ja jopa harkitsevat paluuta. kertoo Tapani, joka itse muutti Tapionniemeen viettämään eläkepäiviään

Tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet 

Vaikka kyläkartano on palauttanut elämän kylään, edessä on edelleen haasteita. Talkooväki ikääntyy, ja uusien vapaaehtoisten löytäminen on elintärkeää. Toisaalta nuoret perheet ja matkailu tuovat uusia mahdollisuuksia.

Yhteisön ylpeys 

Tapionniemen kyläkartano on paljon enemmän kuin rakennus. Se on elävä todiste yhteisön voimasta, unelmista ja sinnikkyydestä. "Tätä kaikkea tehdään suurella sydämellä, ja toivomme, että kyläkartano elää vielä monia sukupolvia", summaa Marjatta.

Turun Sanomat artikkeli: https://www.ts.fi/puheenvuorot/6563647

Kuvat: Henna Jyrkkä

Teksti: Marjatta Pekkarinen ja Henna Jyrkkä